Kuteesta virkattu patakinnas (ohje) ja tekstiilien kierrättäminen kuteeksi

Heipsan, mä tässä virkkasin sunnuntaipuhteeksi tällaisen patakintaan. Piti saada johonkin käytettyä noita lankakoriin kerääntyneitä kuteita ja halusin tehdä jonkun nopean ja käytännöllisen jutun. Sen enempää hölisemättä, tässä ohjetta:

Tarvitset: kahden väristä kudetta, yhteensä noin 330 grammaa, 7mm virkkuukoukku, päättelyneula.

Toimintaohje:
1. Luo 26 ketjusilmukkaa
2. Yhdistä ketjusilmukat rinkulaksi ja virkkaa kiinteitä silmukoita 13 kerrosta

3. Tee 9 ketjusilmukkaa
4. Yhdistä ketjusilmukat 13:een kiinteään silmukkaan ja jatka virkkaamista kiinteillä silmukoilla

5. Virkkaa 5 kerrosta ja vaihda halutessasi toisen väriseen kuteeseen
6. Virkkaa 4 kerrosta kiinteitä silmukoita toisella värillä. Jos käytät vain yhtä väriä, yhteensä siis 9 kerrosta.
7. KÄRJEN KAVENNUKSET: Jatka virkkaamalla kiinteitä silmukoita siten, että kolmen silmukan välein hyppäät yhden simukan yli
8. Jatka näin kunnes silmukoita on jäljellä7 kpl ja päättele

PEUKALO
9. Virkkaa kiinteitä silmukoita peukalon kohdalle jääneen aukon ympäri. Virkkaa 4 kerrosta.

10. Jatka sitten kaventamalla samalla tavalla kuin kohdissa 7 ja 8.
11. Päättele langat

Ja valmista tuli :)

Ei tää nyt ehkä ihan muotovalio ole, mutta ajanee asiansa :D. Ja noin omasta päästä tekaistuksi ihan yllättävän hyvä tuli. Jos jollakulla on parannusehdotuksia, otan niitä ilolla vastaan :). Tähänhän voisi tehdä kaveriksi myös patalappuja samasta kuteesta :)

Tämän virkkaamiseen meni aikaa ehkä joku alle tunnin verran. Mun oli tarkoitus käyttää tähän alunperin yksi vanha tyynyliina, muttas se kangas oli jo niin haperoa, ettei se oikeen kestänyt virkkausta vaan katkeili kokoajan. Mutta laitanpas tähän perään nyt pineen kuvallisen ohjeen miten voi itse kierrättää vanhoja tekstiilejä kuteeksi ja tehdä niistä vaikka tällaisen patalapun ;).

Terkuin
Jenny

Kassialma

Kesälomatauon jälkeen kassialma täällä terve! Kesä vierähti matkustellessa ja festaroidessa, joten juuri mitään käsitöitä tai mitään tähän blogiin soveltuvaa ei oikein tullut tehtyä. Mutta koska kesä ei ole vielä ohi, ajattelin nyt postata tällaisesta Molla Millsin ohjeella virkkaamastani sympaattisesta kassista <3.

Tämä on virkattu superkestävästä kalalangasta ja kantokahvat askartelinpaskartelin täältä tilaamista tsekkiarmeijan käytetyistä nahkahihnoista.

Tällaista ruudukkoa läheltä tarkasteltuna. Yllättävän nopeasti tuo tuli telkkaria katsellessa virkkailtua.

Ja tässä tarvittava: kalalankaa, virkkuukoukku, nahkaremmit, reikäpihdit nahan rei'ittämiseen ja ohje löytyy Molla Millsin ekasta Virkkuri-kirjasta :). Tämä löytyy kirjasta nimellä Merimieskassi, koko S.

Miten symppis kassi esim. rannalle, kauppakassiksi tai kylla tuota ihan kaupungillakin kehtaa olalla kiikuttaa (riippuen tietty vähän kassin sisällöstä :D).

Sit vaan virkkuukoukku käteen ja puistoon nauttimaan loppukesän auringonsäteistä ja virkkailemaan ;)

Terkuin
Jenny

DIY kolmen aineksen huulirasva

Mulla on tapana tehdä perhepiirin naishenkilöille joululahjaksi jotain itse. Yleensä jotain helppoa ja sellaista joka ei vie kamalasti aikaa, jotta niitä voi tehdä useamman. Nyt ei kylläkään ole joulu, vaikkei ilmasta päätellen kyllä kesäkään, mutta ajattelin jakaa toissajouluisen lahjan ohjeen täällä blogissa. Ja se on itse tehty helppo kolmen ainesosan huulirasva. 

Tarvitset seuraavaa:

Ja tässä helppo kuvaohje, joka oikeastaan selittää itse itsensä:

1. Mittaa ainekset lasiin. Voit käyttää mittana esim lusikkaa tai leivonnassa käytettäviä mittoja. Mehiläisvahaa vuolsin ihan veitsellä. Voit myös ostaa valmiita mehiläisvaharakeita.

2. Laita kattilaan pari senttiä vettä kiehumaan, lasi kattilaan ja sekoittele kunnes mehiläisvaha on sulanut ja seos on täysin kirkasta.

3. Annostele litku purkkiin.

4. Anna jähmettyä.

5. Askartele haluamasilainen etiketti. Itse tein toissavuonna tällaiset:

Ja siinä se, helppo tehdä ja saat kivan pienen lahjan kaverille tai itsellesi ihanan tuoksuisen huulirasvan :). Kertokaa jos kokeilitte!

Terkuin
Jenny

Easy peasy vuokaleipä makeilla karpalosattumilla

Tein tässä pari päivää sitten aivan ihanaa vuokaleipää, jossa oli makeita karpalosattumia. Tämä on superhelppo ja nopea tehdä, oikeastaan kaikki aineet vain sekaisin, taikina vuokaan ja uuniin!

Voin suositella lämpimästi kaikille jotka pitävät leivistä, jossa on kaikenlaisia makeita kökkösiä :)

Ja tässä vielä ohje, jos ei tuosta giffistä ehtinyt saada ylös :D

Tätä reseptiä on helppo varioida ja taikinaan voi heitää mitä siemeniä tahtoo, itse laitoin nyt auringonkukan siemeniä ja kurpitsan siemeniä, kun niitä sattui olemaan kaapissa. Olisin myös lisännyt rusinoita, mutta niitä ei löytynyt vaikka kuinka yritin kaappeja kaivella. Karpaloita/rusinoita voi laittaa kyllä mielestäni reilumminkin, mutta itselläni nyt sattui olemaan tuollainen pieni määrä purkin pohjalla jämiä jäljellä.

Tämä leipä on parhaimmillaan uunituoreena, vielä lämpimänä. Vähän voita päälle niin avot!

Kertokaahan kommentteihin jos kokeilitte :)

Terkuin
Jenny

Kirpeän limen ja makean marengin suloinen liitto

Tuli viime perjantaina sellanen fiilis, että vois leipoa jotain, mutta en yhtään tiennyt mitä tekisi. Kaivoin kaapista joskus lahjaksi saamani Meidän keittokirja -opuksen ja aloin selailla jälkiruokaosiota. Silmiin osui sitruunamarenkipiiraan ohje ja se vaikutti niin erikoiselta, että sitä oli kokeiltava. Jääkaapissa ei ollut sitruunaa, mutta avomiehen siskon  Solliin tarkoitettuja limejä löytyi, joten lainasin niitä hieman. Joten tästä tuli nyt limemarenkipiiras.

Tässä on siis piirakkapohja, jonka päälle limestä/sitruunasta, maizenasta, sokerista ja munan keltuaisesta tehty täyte ja koko komeuden päällä mielä marenki. Todella ihanasti tuo limen kirpeys ja marengin makeus täydentävät toisiaan!

Tuo marenki oli kyllä kauniin näköinen, avoimiehen sisko pyöräytteli siihen tuollaisia pyörteitä ennen uuniin menoa ja ne värjäytyivät noin kauniiksi.

Tuota Meidän keittokirja -opusta voin kyllä suositella lämpimästi. Siellä on paljon tietoa erilaisista raaka-aineista, ruoanlaitosta ja esim. annosten laskemista helpottava taulukko, paino- ja tilavuustaulukot ja muuta hyödyllistä perustietoa. Ja yli 1000 reseptiä, joten jos inspiraatio iskee ja ei tiedä mitä tekisi, tuolta selailemalla varmaan löytyy jotain kivaa :D. Aika hyvä lahja myös vaikka kotoa muuttavalle nuorelle.

Meidän keittokirja, Sara Berger, Maria Selin, Anna Sjögren, Malin Bergman ja ANita Dahlberg, Kustannusyhtiö Tammi, 2010.

P.S. Tämä EI ole maksettu mainos

Ja loppuun vielä pinei varoitus kuvan kera. EI kannata ihan lämpimänä alkaa vielä käsittelemään tätä piirasta vaan se kannattaa jäähdyttää kunnolla, ettei käy näin:

ei se pysynytkään siinä kakkulapiossa, kun tuo sitruuna/limemömmö oli vähän turhan notkeaa :D

Terkuin
Jenny

Tussia porsliiniin

Mulla on vähän sellainen joskus ehkä vähän pahakin tapa, että aina kun jossain on tyhjää valkoista, mun tekee mieli alkaa tuherrella siihen jotain. Tämä ominaisuuteni pääsi taas valloilleen, kun törmäsin blogeja lueskellessani posliinitussiin! Mikä mainio (ja todennäköisesti kaikille yksivärisille astioilleni kohtalokas) keksintö!

Ja yksinkertaista kuin mikä:

Tämä alla oleva yksilö tarttui mukaan Sinooperista. Pitäisi olla myös ihan syönnin- ja pesunkestävä. Millään karhunkielellä en lähtisi rapsuttelemaan, mutta ihan normaalin käsin tiskaamisen kyllä kesti. Astianpesukone on vielä testaamatta, voin raportoida astianpesukonetestin jälkeen tänne ;)

EDIT: astianpesukonetestin tulos: kestää astianpesukonetta. Kuukausien lähes päivittäisen käytön jälkeen kulumaa on alkanut näkyä, mutta edelleen aika freesin näköisiä ovat!

Tämä pikku tuunausprojekti ei edes vaadi kummoisia piirustustaitoja, viivoilla ja ympyröillä saa jo ihan erilaisen ilmeen aikaiseksi.

Ehkä kokeilen myöhemmin jotain vähän vaativampaakin kuviota. Esim Pinterestistä löytyi hakusanoilla painted ja porcelain vaikka mitä ihania idiksiä.

Ei muuta kun tussia porsliiniin!

Terkuin
Jenny

Pinnoja vähemmän koettelevia pinnoja

Ja jos tuo otsikon uskomaton sanaleikki ei ihan auennut: Taas olis pinnatuolin tuunausta, hehe!

Joka aamu sain jännittää koska meidän ikuisuuden vanhat nitisevät ja natisevat Ikean keittiötuolit lahoisivat allemme. Päätin, että nyt nitinä ja natina saa lopun ja hommataan uudet tuolit. Ei kuitenkaan löydetty sisustusliikkeistä mitään järkevän hintaisia ja silmää miellyttäviä tuolia, joten aloin selailla tori.fitä ja huuto.nettiä. Ja sitten silmiini osui perinteiset - mitkäs muutkaan kuin - pinnatuolit! Hintakin miellytti niin itseäni kuin jo aiemmin mainitsemaani pihimmän puoleista siippaa, 35 euroa neljästä pinnatuolista, joista yhdestä oli yksi pinna poikki. Tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä meidän keittiöön mahtuukin vain kolme tuolia. Nämä lähti mukaan kyllä todella edullisesti, sillä olen katsellut käytetyistä pinnatuoleista pyydettävän 30-40 euroa ja enemmänkin kappaleelta!

Tuolit olivat hyvässä kunnossa, mutta ajattelin tehdä pientä tuunausta jotta ne istuisivat paremmin meidän kämppään. Tuoleissa oli tuollainen puun värinen istuisosa ja muut oli vaalattu valkoiseksi. Oikein passelin näköiset tuolit noinkin, mutta päätin maalata valkoiset osat mustaksi.

Koska viimeisin hiomiskokemus oli niin traumaattinen, että jo ajatuksesta nousee tuskahiki pintaan, päätimme, että näille tuoleille saa nyt riittää sellainen ihan kevyt hionta. Ja ei muuta kun maalarinteippiä ja sanomalehteä puun väristä osaa suojaamaan ja Tikkurilaa pintaan.

Poistettiin Bauhausista tuollainen vesiohenteinen Helmi-kalustemaali. Koska purkin ohjeiden mukaan ulkona oli vielä vähän liian kylmät maalailuolosuhteet, maalasin nämä sisällä ja tämän maalin kanssa onnistui kyllä ihan hyvin, ei haissut juuri lainkaan.

Sellaset niistä tuli! Ja in action:

Nyt voisikin sitten alkaa suunnitella pöydänvaihtoa keittiöön :D

Terkuin
Jenny