DIY with JENNY

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Vihreää versoa

Ah, aurinko sai mut ihan villiintymään tuossa keväisinä päivinä ja siivosin parvekkeen odottelemaan kesää. Innostuin vähän myös kasvattelemaan jo herneenversoja keittiön puolella, ja nyt ne piristää mukavasti kun ulkona sataa räntää taivaan täydeltä, hyi.

Herneenversot on maailman helpoin ja halvin juttu kasvattaa. Ne on hyviä ja kivan näköisiä, joten voi olla, että tänä vuonna skippaan rairuohot sun muut ja ihastelen vaan näitä herneenversoja ;)



Jos herneiden versottaminen ei ole tuttua puuhaa, seuraa näitä yksinkertaisia ohjeita:

1. Osta ihan normaaleja herneitä kaupasta, siis sellaisia, mistä tehdään hernekeittoa. Puolen kilon pussillinen herneitä keventää kukkaroasi noin 80 sentin verran.
2. Laita herneitä johonkin purkkiin tai kippoon, lisää vettä ja anna liota yön yli.


3. Laita laakeaan astiaan, esim. lautaselle, multaa muutaman sentin kerros
4. Kippaa herneet mullan päälle ja kastele suihkupullolla




5. Vetäise halutessasi elmukelmu päälle. Ota kelmu pois kun herneet alkavat itää, etteivät ne homehdu!


6. Odottele ja ihastele kasvuprosessia ja pidä multa kosteana suihkupullolla suihkutellen.











Omskis ja nomskis! Ja miten kivoja! ♥♥♥

Ja tähän loppuun vielä taidekuva nimeltä "versot aamuauringossa" :D



Terkuin
Jenny


sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Pehmeitä kissoja ja keriä

Ensin vähän pääsiäismäisiä terveisiä pajunkissojen muodossa :)


 Löysin lahdesta kirpparilta tuollaisia posliinikorkillisia vanhoja pulloja, jotka pääsivät heti käyttöön, kun törkkäsin niihin parit pajunoksat kissoineen tuomaan vähän pääsiäistä kotiin. En ole koskaan ollut mitenkään innokas pääsiäiskoristelija, mutta kukapa nyt voisi vastustaa ihania pehmeitä ja sympaattisia pajunkissoja ♥



Ja sitten, kävin taas vähän tuhlailemassa Jyväskylän kädentaitomessuilla. :D Avokilta tuli välillä huolestuneita viestejä, että mikä on ostossaldo. Noh, olin aika maltillisesti, kun yritin vaan pitää mielessä tuon sohvan vieressä jo valmiiksi vellovan lankakeräkasan... Jotain kuitenkin tarttui mukaan.

Finn Texomerin osastolla olleita kuuden euron kilohintaisia kuteita ei tietenkään voinut ohittaa:



Näiden farkunsinisten kuteiden lisäksi ostin ihan peruspertsaa valkoista, perustellen itselleni, että sitähän tarvii aina ;)

Ja sitten tämä ihana ostos:


Eli 100 % villalankaa ja vieläpä luomua :)


Tämä ostamani paksu lanka on nimentään 'Hahtuvalanka Lempi', villa keritään Rintalan tilan omista lampaista, pestään käsin ja lampaan rasvaa eli lanoliinia ei ole pesty pois, joten se on vähän sellainen kosteampi ja ei likaannu niin herkästi. Tuossa langassa ei ole lainkaan kierrettä, joten se on ihanan pehmeää :). Hintaa tällä oli 8 €/100g.


Langasta on jo työn alla koristetyynyn päällinen, siitä tutoriaalia tulossa myöhemmin.

Olen pitkään jo ihan oikeastikin tarvinnut kunnollisia saksia, esim kuteiden ja kankaan leikkaamiseen, koska tylsillä saksilla hommassa menee vaan omat ja kaikkien samassa taloudessa asuvien (ja täten kiroiluani kuuntelemaan joutuvien) hermot. Joten nyt ostin sitten vihdoin kunnon sakset, jotka uppoavat kankaaseen kuin kuuma veitsi voihin:


Merkki on Tonic Studios ja nämä löytyi Lumikellot -putiikin osastolta.


Nonni, siinähän niitä taas olis. Tällä hetkellä mulla on kesken vain 4 eri työtä, eikä niistäkään kaikki kutomis/virkkaamishommia. :D Tämä uusien lankojen ostelu on aina vähän petollista, kun tuppaa jäädä vanha työ kesken kun sormet syyhyää päästä tekemään jotain uudesta langasta. Lienee kaikkien käsityöihmisten ongelma, vai kuinka?!

Terkuin
Jenny

torstai 19. maaliskuuta 2015

Kevään ilosanoma

Minä nyt tulin julistamaan tänne tällaista kevään keltaista ilosanomaa ja postaamaan tällaisen narsissipläjäyksen, vaikka tämä nyt ei varsinaisesti ole mikään tee-se-itse-juttu. Ihan valmiina ostin citymarketista muutaman narsissin. No laitoin mä tuon tohon lasipurkkiin ihan itse :D

Eikö ole sympaattinen yhdistelmä tuo lasipurkki ja narsissit? Sipulitkin pääsevät näkyville kivasti :)







Ei mulla muuta. Ihanaa, kevät! Pajunkissojakin bongasin tänään lenkillä ollessani ihan röykkiöittäin. Olen ihan kevättranssissa!

Terkuin
Jenny

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Puikot kuriin

Itselleni on vähän liiankin tuttu sellainen skenaario, että puikkoja ja koukkuja saa aina kaivella jostain lankakorin syövereistä ja etsiä puikoille saman kokoisia kavereita. Mutta ihana pelastus tähän probleemaan löytyi taas Virkkuri-kirjasta! Ihana Siksak-putkipussi, toisinsanoen penaali:


Ja näinpä pysyy puikot järjestyksessä tässä kalalangasta tehdyssä penaalissa, eikö ole ihastuttava?


Ja ohje on taas Molla Millsin käsialaa ja löytyy tuosta ensimmäisestä Virkkuri-kirjasta (Virkkuri - Virkkuutöitä kotiin ja käyttöön).

Tässä kaikki tarvittava, eli kalalankaa (minulla oli paksumpaa kuin ohjeessa, mutta hyvin näytti sekin toimivan), virkkuukoukku ja Virkkuri:




Mulla on kyllä opeteltavaa tuossa oikeanlaisessa virkkaustekniikassa. Tämä ohuella langalla ja puikolla virkkaaminen, kynäote ja langantyön pitäminen käsissä tuntuu olevan vähän hankalaa ja tämänkin tekemisessä mulla meni aika kauan ja monta How I met your mother -jaksoa (katson näitä usein virkatessa, koska siihen ei tarvitse niin keskittyä ja katsoa tapittaa joka sekunti, koska olen nähnyt ne jo kerran). Neulomisessa olen tottunut tekijä ja se onnistuu työhön katsomatta, jolloin voi telkkaristakin katsoa jotain vähän enemmän keskittymistä vaativaa, mutta virkkaaminen vaatii vähän opettelua vielä ollakseen yhtä sujuvaa ja vaivatonta. :D

Mitä te teette virkatessa/neuloessa vai keskityttekö vaan itse hommaan? Itse ajattelin kokeilla äänikirjojen kuuntelua, se ei edes vaatisi katseen irrottamista käsityöstä. ;)


Terkuin
Jenny

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Nykypäivän himmeleitä

En ole koskaan ollut mitenkään erityinen perinteisten himmelien suuri ystävä, mutta jossain instagramin kuvavirrassa muistaakseni törmäsin vähän tämän tyylisiin modernimman näköisiin pillihimmeleihin ja ne olivat mielestäni jotenkin niin symppiksiä, että etsin itsellenikin sellaiseen ohjeen ja aloin askarrella.

Selkeä ja helppo kuvallinen ohje, jonka mukaan minäkin nämä askartelinpaskartelin löytyy Pastellimaja-blogista. Erikokoisetkin onnistuivat hienosti laskemalla pillien koot tuosta samaisesta ohjeesta. Nämä valmistuivat telkkaria katsellessa, sellaista mukavaa puuhastelua siis.




Tuollaisia ohuempia mustia pillejä on muuten uskomattoman vaikea löytää! En löytänyt mistään kaupasta missä kävin, joten turvauduin intternetin ihmeellisen maailmaan. Siinäkin sai hetken etsiä, ennenkuin nämä löysin ja tilasin Paapo-putiikista! Nämä oli sopivia 3mm paksuudeltaan eikä näissä ole tässä tarkoituksessa hyödytöntä haitarijuttua. Nuo raidalliset, eli normaalin paksuiset pillit ovat tähän mielestäni vähän liian paksut, mutta laitoin ne nyt ikkunaa koristamaan, kun kerran ne vaivalla väkersin :D




Mitäs mieltä olette tällaisista perinteisen olkihimmelin modernimmasta versiosta? Ja kummin päin noi pitäisi olla? En osannut päättää :D

Terkuin
Jennypenny

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Lankoja, lankoja, lankoja ja maailman kätevin keksintö

Innostuin tuossa viime viikonloppuna vähän lankakaupoilla... Niinkun noita lankakeriä ei olisi tuossa jo ihan riittämiin lojumassa pitkin nurkkia. Noh, tämä taitaa olla jokaisen käsityöharrastajan vitsaus.

Mulle on tässä ihan lähiaikoina vasta avautunut tämä kaikkien erilaisten lankamateriaalien maailma. Joskus muutamia vuosia sitten tartuin kaupassa vain siihen perus Novitan seiskaveikkaan enkä oikein jaksanut perehtyä muihin materiaaleihin. Ei sillä, että siinä seiskaveikassa jotain vikaa olisi, oikein mainio peruslanka esim. villasukkiin ja tumppuihin, mutta kiva tehdä välillä jostain muusta materiaalista, ja joihinkin juttuihin sopii paremmin muut materiaalit.

Nyt aloin ihan pröystäillä ja ostaa täräytin ihastuttavan pehmeää merinovillalankaa! Tästä ihanasta pehmeydestä saa kyllä vähän pulittaa, sillä yksi tuollainen 50 gramman kerä maksaa yli 7 euroa. Mutta palkkapäivän kunniaksi raaskin vähän kukkaron nyörejä höllätä.


Näistä on jo kaulahuivi tuloillaan. Laitan siitäkin tänne blogiin kunhan valmistuu. Juuri esimerkiksi kaulahuivi on kiva tehdä jostain vähän pehmeämmästä materiaalista, kuten nyt vaikka tästä merinovillasta tai jostain puuvillasekoitelangasta, ei kutita. :)


Ja sitten siihen otsikossakin mainitsemaani keksintöön, josta olen aivan innoissani!


Ja nyt kun joku teistä ihmettelee, että mikä killutin se oikein on, tässä käyttötarkoitusta selventävä kuva:


Se siis on puikkojen pidike! Aivan mahtavaa! Olen tuskaillut useita kertoja keskeneräistä työtä laukussa kuljetellessani, kun puikot tuppaavat tunkeutumaan kangaskassin läpi ja vaarana kassin läpitunekutuneen puikon aiheuttavan turvallisuusriskin lisäksi on tietenkin, että rakkaudella neulomani silmukat voivat päästä pakenemaan puikoilta vapaaksi. Mutta worry no more! Tuo noiden palikoiden välissä oleva naru on kuminauha, eli tämä käy monen mittaisille puikoille ja rei'issäkin tilaa paksummillekin puikoille. Yleensä tällaiset yksinkertaiset keksinnöt ovat niitä parhaita. :)

Kaiken kukkuraksi nämä Koti meidän -puikonpidikkeet ovat suomalaista käsityötä, ja sitähän on aina mukava kannattaa. ;) Hintaa tällä oli 14 euroa ja ostin sen ja yllä mainitut langat kaupungin ihanimmasta lankakaupasta Kerästä. Ihan oikeutetusti kyllä tituleeraavat itseään kaupungin ihanimmaksi lankakaupaksi. ;) Näpsäisin puhelimella kuvankin Kerästä ohi kulkiessani.


Kerän lisäksi piipahdin Lielahden Lankamaailmassa, jossa oli käynnissä sukkalankamarkkinat (vieläkin näyttäisi olevan kun heidän verkkosivuiltaan katsoin). Sieltä tarttui mukaan muutama villa-puuvillalankakerää:


Tämä on hyvin samantuntuista kuin tuo ylempänä näyttämäni merinovillalanka eli ah niin pehmeää! Niinkuin kuvasta näkyy, lanka on 55 prosenttisesti villaa ja 45 prosenttisesti puuvillaa. Tämä on myyjältä kuulemani mukaan poistuva tuote, en tiedä onko valmistus loppumassa kokonaan vai poistuuko vain Lankamaailman valikoimista. Näillä 50 gramman kerillä oli hintaa 3,90 € per kerä (alennettu hinta).


Meinasi iskeä valinnan vaikeus värien suhteen. Kaikki on niin kivoja. Tuo sininen on tässä kuvassa vähän sinisempi kuin mitä se oikeasti on. Väri on oikeasti vähän murretumpi.

Mukaan tarttui myös tällaista pehmeää Zandra strømpegarn -merkkistä lankaa, jossa on 80 % akryyliä ja 20 % nylonia. Nämä 50 gramman kerät maksoivat huokeat 99 senttiä kipale, joten siinä ei paljon niitä kuuluisia kukkaron nyörejä tarvinnut hölläillä.


Jaahas, saa nähdä mitä mä näistä kaikista nyt keksin tehdä, onko ideoita?

Terkuin
Jenny